Vielä vähän Sao Paulosta

Criciumasta Sao Pauloon otin bussin, koska en tosiaankaan halunnut lentää. Siinä 14h matkan aikana ehti miettiä moneen kertaan, että oisko se tunnin lento ollut niin kamalaa. Olin niin traumatisoitunut Montevideo - Porto Alegre lennosta, että 14h bussissa oli ihan ok ajatus. Lopulta nukahdin ja heräilin lauantaina aamukuudelta Sao Paulossa. 

Bussimatkat oon varannu Busbud-yrityksen kautta netistä. Homma toiminu joka kerta.

Ykkösluokka

Bussimatkan tehokasta käyttöä portugalia opiskellen

Mun hotelli (Hotel Estação Paraiso) oli ihan sinisen linjan metropysäkin "Paraiso" vieressä. Kävin jättämässä laukun respaan säilöön, ja lähdin seikkailemaan. Jäin Sé-pysäkillä pois, tsekkasin katedraalin, ja kävelin shoppailukatua Rua 25 de Março. Katu vei kohti Bom Retiroa, josta pitäisi löytyä vaatteita keskiluokkaiseen hintaan. Luis Vuittonit ja Pradat löytyy sitten Oscar Freireltä läheltä Paulista Avenueta.

Sao Paulon katedraali

Rua 25 de Março

Sao Paulon juna-asema Luz 

Tervetuloa Bom Retiroon

Ostin paidan Bom Retirosta "be your own anchor"

Lauantai-iltana treffasin Paulon, joka on Ronjan aviomiehen Mauricion kaveri. Paulolla oli paljon mielenkiintoista kerrottavaa, ja hänen luvallaan jaan osan tässä blogissa. Falafeli, olut, caipirinha ja mojito laittaa ihmisen juttelemaan syvällisiä.

Paulolla on ollut rankka lapsuus, eikä hänen perheensä kuulu keskiluokkaan, joihin suurin osa tapaamistani brasilialaisista näkyy kuuluvan. Hän asuu yhdessä Sao Paulon faveloista, ja tietää niiden menosta yllättävän paljon. Hänelle se on normaalia. Jotta elämä olisi vielä vähän kurjempaa, naapuri myrkytti Paulon kissan.

Paulolla ei ole mitään koulutusta lukion jälkeen, koska täällä julkisiin korkeakouluihin on tosi vaikea päästä ja yksityiset maksaa. Koska hän puhuu ja kirjoittaa hyvää englantia, on hänellä työpaikka teknisessä tuessa yhdessä teknologiayrityksessä. Meidän piti nähdä useammin viikon aikana, mutta meidän työvuorot ei menneet yhteen, eikä asiaa helpottanut Paulon kodin etäisyys keskustasta (matkustusaika n. 2h yhteen suuntaan). Harmi, koska meidän henkilökohtaisista eroista huolimatta mielenkiintoisinta oli jakaa kulttuuritarinoita. Joku jaksaa vielä kuunnella "näin meillä Suomessa" juttuja.

Paulo ja mä falafelilla

Ruokakärryjä - food trucks

Vaihdoin viikonlopun turistimursuilun jälkeen hotellia lähemmäksi messupaikkaa. Sao Paulossa saa ruuhka-aikana 10km matkaan kulumaan 1,5h, joten ei huvittanut jäädä lähes toiselle puolelle kaupunkia viikon ajaksi. Maanantaina meillä oli palaveri toimeksiantajan myyntitiimin (n. 100 henkeä) kanssa klo 9-18 TRYP hotellilla. Pakkasin aamulla kamani ja otin koko matkalaukkuarsenaalin mukaan palaveripaikkaan. Kuuden jälkeen päätettiin pomoni kanssa hurauttaa mun hotellin kautta ja jatkaa siitä asiakasillalliselle.

Hotelli oli strippiklubien keskittymän ytimessä ja alue on kuulemma suosittu huumeidenkäyttäjien hengailumesta. Meillä oli kiire ravintolaan, joten maksoin yhden yön ja lähdettiin taxilla eteenpäin. Pomo oli todella huolissaan, ja sanoi, että mun pitää vaihtaa hotellia. Olin yhden yön ja vaihdoin sitten maisemaa Pinheiro-nimiselle alueelle. Sinä yönä kumisella patjalla maatessani mietin, että mitä kaikkea kyseisessä hotellinkaltaisessa luolassa oikeen tapahtuukaan. Onneksi omiin korviin ei kantautunut mitään epämääräistä ääntelyä. Seuraavana aamuna vein matkalaukun säilöön uudelle hotellille ja samoilla vauhdeilla messupaikalle töihin.

Ekan messupäivän jälkeen oli jälleen asiakasillallinen. Monen tunnin jälkeen saavuin tähän uuteen hotlaani, ihan vain kuullakseni, että systeemeissä oli joku häiriö ja mun buukkaus ei ole mennyt läpi. Siinä kahden aikaan yöllä 14h työpäivän jälkeen ei enää paljoa huvittanut. En tiedä kuinka vihaselta näytin ja kuulostin, mutta mulle hankittiin ekaksi yöksi korvaava paikka toisesta hotellista ja mun piti maksaa vaan kaks yötä neljästä. Ihan okei, eikä asia enää vaivannut jälkeenpäin, mutta sillon yöllä raivoitkukohtaus oli lähellä.

Mä ja mun pomo messuilla

360 kuvaa Elizabethin tehtaalta

Ruuhka-aika metrossa

Ihmismassaa Sao Paulon metroasemalla

Tätä kirjoittaessani on sunnuntai. Viime yön vietin bussissa. Mun takana istui pariskunta, joka imutteli koko ajan ja käytävän toisella puolen mamma, joka kuiskaili ilmeisesti kuuntelemansa musiikin tahdissa. Sunnuntain pikkupäikkärit vähän venyi, ja heräsin vaan kirjoittamaan tän postauksen loppuun, ja jatkan päikkäreiltä yöunille. Piti käydä lenkillä ja pestä tukka, mut taidan vaan vetästä nutturan ja tsempata huomisillan treeneihin.

Ps. Ekaa kertaa elämässäni huristelin Uberilla Sao Paulossa. Ihan mahtava keksintö!