Kalakeitto mielessäin

Kun tuun Suomeen, niin haluan syödä kalakeittoa, ruissipsejä ja salmiakkia. Haluan ajaa mun autolla ja lenkkeillä metsässä. Lellin mun koiraa. Erakoidun mökille sen kanssa.

Täällä oli vähän sateisempi alkuviikko. Nyt alkaa taas lämpenemään ja toivottavasti kuivumaan. Tosi hyvä fiilis kun pääsee töistä ja iltapäiväaurinko paistaa. Vielä pärjää hameella ja lyhythihaisella yläosalla. 

Pari edellistä viikkoa on ollut aika perustylsiä. Töitä ja jumppaa ja jonku kulkutaudin parantelua. Osa töissä köhii enemmän osa vähemmän. Viikonlopuksi lähden Florianopolikseen moikkaa Ronjaa ja Mauria. Kiva kun vihdoin tapahtuu jotain muutakin, eikä mun lauantain kohokohta ole pelkästään aamupala.

Varasin matkan Iguazun vesiputoukselle. Sinne saa mennä kahdella lennolla ja yhdellä bussilla. Siis yhteen suuntaan. Toivottavasti kokemus on vaivan arvoinen. Yks pikku juttu vaan, että Azul peru mun paluulennot päivä varauksen jälkeen, enkä saa mitää yhteyttä sinne firmaan. Laitoin viestiä et rahat takasin tai uus lento. Mut eipä näy ei kuulu. Voin tietysti aina linnoittautua niiden Florianopoliksen toimistoon. Vihainen suomalainen on aika surkea sisustuselementti.

Töitä on enää kahdeksan viikkoa jäljellä. Joko saa aloittaa kotiinpaluu countdownin? Tavallaan viihdyn kyllä täällä, mutta ihan kiva tulla kesäksi Suomeen.

Diipadaapaa

Mun elämä on ollut Sao Paulon jälkeen aika yksitoikkoista. Meinaan tulla kipeeksi, kun kaikilla on nyt joku flunssa tms. koska sää viileni (35 asteesta n. 25 asteeseen..). Viime viikonloppuna varasin mulle ja Vilmalle hotellit toukokuun lopulle. Tulen siis Sao Paulon ja Rion kautta Suomeen. Suunnitelmissa ois vielä käydä Iguazun putouksilla. Sinne on ihan reipas matka ja saa lentää sekä mennä bussilla. Jotenkin en oo jaksanu vaivata päätäni kauheasti sillä vielä.

Passionhedelmä

Yhden viikonlopun olen varannut Florianopolikselle. Aion mennä Ronjalle ja Maurille kylään ennen kuin Ronja matkaa Suomeen. Pitäis käydä Lagunallakin. Kauheesti ois vielä koluttavaa ihan tässä lähiympäristössä. Täällä on välimatkat niin pitkiä, että tavalliset viikonloput on tosi lyhyitä reissaamiseen.

Hevonen meni tien yli yks päivä itekseen.
Aika saavutus. Hyvä, että itsekään selviää tässä liikennekaaoksessa.. 

Vielä vähän Sao Paulosta

Criciumasta Sao Pauloon otin bussin, koska en tosiaankaan halunnut lentää. Siinä 14h matkan aikana ehti miettiä moneen kertaan, että oisko se tunnin lento ollut niin kamalaa. Olin niin traumatisoitunut Montevideo - Porto Alegre lennosta, että 14h bussissa oli ihan ok ajatus. Lopulta nukahdin ja heräilin lauantaina aamukuudelta Sao Paulossa. 

Bussimatkat oon varannu Busbud-yrityksen kautta netistä. Homma toiminu joka kerta.

Ykkösluokka

Bussimatkan tehokasta käyttöä portugalia opiskellen

Mun hotelli (Hotel Estação Paraiso) oli ihan sinisen linjan metropysäkin "Paraiso" vieressä. Kävin jättämässä laukun respaan säilöön, ja lähdin seikkailemaan. Jäin Sé-pysäkillä pois, tsekkasin katedraalin, ja kävelin shoppailukatua Rua 25 de Março. Katu vei kohti Bom Retiroa, josta pitäisi löytyä vaatteita keskiluokkaiseen hintaan. Luis Vuittonit ja Pradat löytyy sitten Oscar Freireltä läheltä Paulista Avenueta.

Sao Paulon katedraali

Rua 25 de Março

Sao Paulon juna-asema Luz 

Tervetuloa Bom Retiroon

Ostin paidan Bom Retirosta "be your own anchor"

Lauantai-iltana treffasin Paulon, joka on Ronjan aviomiehen Mauricion kaveri. Paulolla oli paljon mielenkiintoista kerrottavaa, ja hänen luvallaan jaan osan tässä blogissa. Falafeli, olut, caipirinha ja mojito laittaa ihmisen juttelemaan syvällisiä.

Paulolla on ollut rankka lapsuus, eikä hänen perheensä kuulu keskiluokkaan, joihin suurin osa tapaamistani brasilialaisista näkyy kuuluvan. Hän asuu yhdessä Sao Paulon faveloista, ja tietää niiden menosta yllättävän paljon. Hänelle se on normaalia. Jotta elämä olisi vielä vähän kurjempaa, naapuri myrkytti Paulon kissan.

Paulolla ei ole mitään koulutusta lukion jälkeen, koska täällä julkisiin korkeakouluihin on tosi vaikea päästä ja yksityiset maksaa. Koska hän puhuu ja kirjoittaa hyvää englantia, on hänellä työpaikka teknisessä tuessa yhdessä teknologiayrityksessä. Meidän piti nähdä useammin viikon aikana, mutta meidän työvuorot ei menneet yhteen, eikä asiaa helpottanut Paulon kodin etäisyys keskustasta (matkustusaika n. 2h yhteen suuntaan). Harmi, koska meidän henkilökohtaisista eroista huolimatta mielenkiintoisinta oli jakaa kulttuuritarinoita. Joku jaksaa vielä kuunnella "näin meillä Suomessa" juttuja.

Paulo ja mä falafelilla

Ruokakärryjä - food trucks

Vaihdoin viikonlopun turistimursuilun jälkeen hotellia lähemmäksi messupaikkaa. Sao Paulossa saa ruuhka-aikana 10km matkaan kulumaan 1,5h, joten ei huvittanut jäädä lähes toiselle puolelle kaupunkia viikon ajaksi. Maanantaina meillä oli palaveri toimeksiantajan myyntitiimin (n. 100 henkeä) kanssa klo 9-18 TRYP hotellilla. Pakkasin aamulla kamani ja otin koko matkalaukkuarsenaalin mukaan palaveripaikkaan. Kuuden jälkeen päätettiin pomoni kanssa hurauttaa mun hotellin kautta ja jatkaa siitä asiakasillalliselle.

Hotelli oli strippiklubien keskittymän ytimessä ja alue on kuulemma suosittu huumeidenkäyttäjien hengailumesta. Meillä oli kiire ravintolaan, joten maksoin yhden yön ja lähdettiin taxilla eteenpäin. Pomo oli todella huolissaan, ja sanoi, että mun pitää vaihtaa hotellia. Olin yhden yön ja vaihdoin sitten maisemaa Pinheiro-nimiselle alueelle. Sinä yönä kumisella patjalla maatessani mietin, että mitä kaikkea kyseisessä hotellinkaltaisessa luolassa oikeen tapahtuukaan. Onneksi omiin korviin ei kantautunut mitään epämääräistä ääntelyä. Seuraavana aamuna vein matkalaukun säilöön uudelle hotellille ja samoilla vauhdeilla messupaikalle töihin.

Ekan messupäivän jälkeen oli jälleen asiakasillallinen. Monen tunnin jälkeen saavuin tähän uuteen hotlaani, ihan vain kuullakseni, että systeemeissä oli joku häiriö ja mun buukkaus ei ole mennyt läpi. Siinä kahden aikaan yöllä 14h työpäivän jälkeen ei enää paljoa huvittanut. En tiedä kuinka vihaselta näytin ja kuulostin, mutta mulle hankittiin ekaksi yöksi korvaava paikka toisesta hotellista ja mun piti maksaa vaan kaks yötä neljästä. Ihan okei, eikä asia enää vaivannut jälkeenpäin, mutta sillon yöllä raivoitkukohtaus oli lähellä.

Mä ja mun pomo messuilla

360 kuvaa Elizabethin tehtaalta

Ruuhka-aika metrossa

Ihmismassaa Sao Paulon metroasemalla

Tätä kirjoittaessani on sunnuntai. Viime yön vietin bussissa. Mun takana istui pariskunta, joka imutteli koko ajan ja käytävän toisella puolen mamma, joka kuiskaili ilmeisesti kuuntelemansa musiikin tahdissa. Sunnuntain pikkupäikkärit vähän venyi, ja heräsin vaan kirjoittamaan tän postauksen loppuun, ja jatkan päikkäreiltä yöunille. Piti käydä lenkillä ja pestä tukka, mut taidan vaan vetästä nutturan ja tsempata huomisillan treeneihin.

Ps. Ekaa kertaa elämässäni huristelin Uberilla Sao Paulossa. Ihan mahtava keksintö!

Huvin jälkeen tuli työ

Sao Paulon matkan perimmäinen tarkoitus on rakennusalan messut (Revestir Trade Show), joihin osallistun pomoni kanssa. Meidän toimeksiantaja on Brasilialainen laattavalmistaja Elizabeth, jonka Euroopan alueen viennistä vastaa UNQ. Maanantaina oli sisäinen palaveri ja itse messut tiistaista perjantaihin. Maanantaina ja tiistaina oli asiakasillalliset, joten päivät venyi pitkiksi. Mulla oli vielä hotellien kanssa ongelmia, joten yöunet oli neljän ja kuuden tunnin välillä. Yhden illallisen loppupuolella jouduin jo nipistämään itseäni, että en nukahda siihen pöytään. Ois ollu aika noloa.

Messut itsessään oli mulle ainakin kiva tapahtuma, koska se oli kovin erilaista verrattuna tavalliseen päivään, mikä menee yleensä excelin edessä istuen. Vaikka olen laskentatoimen ihminen ja tykkään enemmän kirjanpidosta, verotuksesta ja prosessien kehittämisestä kuin myyntityöstä, niin onnistunut asiakaskontakti on tosi palkitsevaa. Lisäksi, mun pomo on tosi mukava ja sen kanssa on ollut helppo tehdä töitä, vaikka olen vieraassa maassa ja työtehtävätkin on uusia.

Alla on kuvia Elizabethin messualueesta. Ei ole mikään pikkunen ständi. Messuhallina toimi Transamerica Expo Center. Paikalla oli isompiakin näytteilleasettajia kaksikerroksisten rakennelmien kanssa, mutta oli pienempiä ja vaatimattomampiakin. Kuulemma viikon verran näitä rakennetaan ennen kuin ovat yleisölle valmiit.

Kuvien ja tietojen julkaisuun olen pyytänyt ns. luvan. Koska kirjoitan suomeksi ja omia kokemuksia, enkä mitään laajasti julkaistuja arvosteluja, niin kaikki ok. Tässäpä teille siis kauniita laattoja Brasiliasta.

Kävellen ympäri Sao Pauloa

Mä olen ihan näiden free walking tour -reissujen fani. Kävelykierros on ilmainen, mitään ei tarvitse varata etukäteen ja poistua saa milloin haluaa. Kierroksen lopussa saa antaa tippiä omantunnon ja lompakon paksuuden mukaan. Tai olla antamatta. Yleensä oppaat on niin täysillä mukana, että kierroksesta maksaa ilomielin edes jotain. 

Sunnuntaiaamuna klo 11-14 olin Vila Madalenan alueen kierroksella. Oppaana oli Rafael, joka puhuu tosi hyvää englantia. Kierros sisälsi paljon katutaidetta, hyviä vinkkejä missä voi bailata, alueiden historiaa ja nykytilannetta sekä tosi hyvän taukopaikan, josta ostin acai-smoothien ilman sokeria.

Meikämursu hikoilee

Nykytaide härkätaisteluja vastaan

Värikkäitä taloja

Maton alle lakaisua - poliittinen viesti

Kierros sisälsi mm. Batman Alleyn, joka on täynnä graffiteja, ja ne muuttuu koko ajan kun uusia maalataan lisää. Rolling Stonesien joku jäsen on kanssa käynyt pistämässä maalia seinään.

Rollareiden kieli öllimöllin polvessa

Patápio Staircase

Korkea rakennus jakaa kovasti mielipiteitä

Aamupäiväkierroksen jälkeen söin pikaisen välipalan parin tyypin kanssa, joihin tutustuin aamupäiväkierroksella. Toinen on filippiiniläinen ja toinen kolumbialainen. Jatkettiin iltapäiväkierrokselle, joka oli 15.30-18.30. Matkalla nähtiin katutappelu, protesti ja hyvin avointa kanssakäymistä erilaisten pariskuntien kesken sekä tietysti Sao Paulon luksusaluetta ja pääkatua Avenida Paulistaa.  

Kodittomien protesti hallituksen toimia vastaan

Kartano keskellä pääkatu Paulistaa

Avenida Paulista

Yritin kuvata katutappelua,
mut meidät paimennettiin kauemmas

Kartano vaihtanut omistajaa sekä väriä ihan äskettäin

Tuo putki on hätäpoistumistie - Brazil style

Pussauspuisto

Näköalapaikka

Ensimmäinen viiden tähden hotelli Sao Paulossa

Avocadojäätelö

Ihan ok

Tää viikonloppu oli aika perusteellinen empiirinen tutkimus Sao Paulosta. Toukokuussa otan parhaat ideat käyttöön, kun saan luokseni suomalaisvahvistusta. 

Sao Paulo on aika huikee mesta! Voin suositella.