Montevideo - pikkukaupunki

Rakas päiväkirja, tänään näin salaatin, josta YTHS:n täti varoitti. Olin walking tourilla, jonka aikana kaksi tanskalaista ja yksi saksalainen tulivat juttelemaan. Kierroksen jälkeen tanskalaiset kysyivät, haluanko syömään heidän kanssaan jotain pientä snacksia. Suostuin, koska he olivat mukavia tyttöjä ja on ihan kiva rupatella jonkun kanssa. Tytöt olivat mukavia, mutta heidän valitsemansa ruokapaikka oli kauhistus. Kohteliaisuuttani jäin syömään, mutta valitsin vain läpeensä paistetun piirakanpalan. Sieltä ois saanu kylkeen ranskalaisia ja sitä hiton salaattia, mutta en ottanut. Hygienia -100 ja kamat seisoo huoneenlämmössä. Muita asiakkaita ei näy missään (vrt. Buenos Airesin wok express, joka oli aina täynnä ja lähinnä paikallisia).

Piirakka oli suolaista ja rasva takertui kitalakeen. Hyiks. Onneksi seura korvasi tämän makuelämyksen. Tytöt menivät menojaan ja minä omaa polkuani. He ovat vain parikymppisiä, ja tunsin oloni vähän vanhaksi kun kysyin "How's the economy in Denmark now? ". Kuulemma ihan hyvin menee, mutta jäi juttu vähän lyhyeen. Kauheen mukavia silti. Just päässeet lukiosta, koska siellä kuulemma koulu kestää kaksi vuotta pidempään kuin muualla.

Catedral Matriz oli rankattu todella korkealle Tripadvisoryssä, joten päätin käydä katsomassa paikan. Kaunis kirkko, vaikka kuulin kävelykierroksella, että uruguaylaiset eivät ole kovin uskonnollista kansaa. Sisällä oli paljon nähtävää, josta yllätyksenä pinkki seinä.

Catedral Matriz

Independent Plaza

Palacio Salvo

Jose Artigas

Museo Casa de Gobierno

Rambla on yli 20km pitkä rantatie,
jossa voi pyöräillä tai mennä jalkaisin

Vaikka käytin aurinkorasvaa suojakertoimella 50, niin olkapäät ja dekoltee vähä punottaa. Onneks kohta alotan toimistorottailun, niin vähenee tää auringonpaahteessa jatkuva laukkaaminen. Tuntuu vaan, että ei saa valosta eikä lämmöstä tarpeekseen, kun viimeksi sain olla lyhythihaisessa monta kuukautta sitten. Nää ihmiset täällä on niin ruskeita! Mä hyppään kyllä heti silmään, kun oon iha vitivalkonen. Eilen kävelin pitkissä housuissa rantakadulla. Olin ihan varmasti ainoa. Tänään laitoin shortsit ja heti tuijotettiin paljon vähemmän.

Kun lyllersin lenkiltä takaisin hotellille, osuin keskelle markkinoita. Ensin oli pihakirppiskamaa, sitten tuli mun lemppari: ruoka. Hedelmiä, marjoja, vihanneksia, juustoa, makkaroita, kalaa.. Vesimeloni 12 pesoa (n. 40 snt) / kilo ja mansikat 80 pesoa (n. 3 e) / kilo. Nyt ensimmäistä kertaa kaduin, että espanjan/portugalin osaamiseni on surkeaa. Oisin halunnu niitä mansikoita ja hedelmiä, mutta en koko kiloa halua. Osaan numerot 1-10, mutta ei hajuakaan, mitä on puolikas tai vaikka 20. Nyt on se hetki, kun läpsäisen itseäni huonosta suorituksesta.

Täällä muuten asuu villejä papukaijoja. Niitä pesii puissa rannalla ja puistoissa. Tosi hauskaa! Kauheen kovaa ne kyllä rääkyy.

Katsellaan milloin seuraavan kerran kirjoittelen. Huomenna lennän Porto Alegreen, josta seuraavana päivänä bussilla Criciumaan. Loppuviikon oonkin sitte töissä. Pitää vähän tutustua uuteen kotiseutuun, ja mahdollisesti käydä tutkimusmatkailemassa lähialueilla.

Don't cry for me Argentina

Ei Argentiina minun takia itke. Ehkä toiste päin. Buenos Aires oli vähän extempore päätös. Työharjoittelupaikkani on Brasilian eteläpäässä, joten katselin kartasta, mitä kaikkea lähettyvillä on: 

Uruguay on Brasilian naapurimaa. Googleta Uruguay. Pääkaupunki on Montevideo.

Googleta "tourism Montevideo". Totea, että kannattaa käydä. 

Katso karttaa. Mikäs tämä kaupunki joen toisella puolen on? Buenos Aires, ookoo.

Googleta Buenos Aires. Kuulostaa hyvältä. Lyhyt matka Montevideoon. Buenos Aires pääsee myös listalle.

Lissabonissa olin ihan ensiksi, koska matkaseuralaiseni ei suostunut Eurooppaa kauemmaks lähtemään. Lissabonista pääsi kätevästi Etelä-Amerikkaan, joten se kaupunki valikoitui molempien intressien takia. 

Ennen lähtöä kävin äidin kanssa keskustelun:

Minä: Vähä jännittää toi Buenos Aires.

Äiti: Menetkö sä sinnekin?! Sinne sodan keskelle?

Minä: ....?

Minä: Missä sä kuvittelet, että se on?

Äiti: No se on joku arabimaa.

Minä: Äiti! Se on Argentiinan pääkaupunki!

Äiti: Jaa.

Minä: Siellä ei tietääkseni sodita.

Äiti: No hyvä.

Tarina ei kerro, tietääkö hän vieläkään Argentiinan sijaintia.

Viimeisen kokonaisen päivän Argentiinassa vietin lähinnä nauttien. Kävin aamulla hölkkäämässä isossa luonnonpuistossa (ecological reserve), joka näkyy vihreänä tämän postauksen alimmassa kuvassa. Se oli tosi ihana paikka kaupungin hälinän vieressä. Sinne ei kuulunut melu ja ilma oli raikkaampaa. Päivällä opiskelin portugalia hotellin terassilla, ja otin aurinkoa. Kävin myös uimassa hotellin pienessä uima-altaassa. Aamulla oli lähtö Uruguayhin.

Uruguayhin menee kolme laivayhtiötä, joista minä menin Buquebussilla. Olo oli vähän kuin Tallinnaan ois menny. Coloniasta jatkettiin bussilla Montevideoon. Uruguayn maaseutu ja lähiöt oli tosi ihanaa tai mielenkiintoista katseltavaa. Näin tosi paljon laiduntavia hevosia, jonkin verran lehmiä ja koiria. Lähiöissä oli tosi hienoja pikkutaloja. Mitä hienompi talo sitä korkeammat aidat. Yhden pihalla partioi pitbullin näköinen otus. Näin myös rakennelmia, jotka näyttävät hajoavan hetkenä minä hyvänsä. Todennäköisesti niissäkin asuu joku, koska ihmisiä käyskenteli teillä ja pihoilla. 

Näkymä hotellin kattoterassilta

Uima-allas

Uus matkalaukku edellisen hajottua - söpö punanen!

Näkymä veneestä

Vietän Uruguayssa pari päivää, minkä jälkeen lähden kohti Brasiliaa ja harjoittelupaikkaa. Työt alkavat 1.2. Lisäksi, mun täytyy rekisteröityä poliisiasemalla, mikä sekin on yksi ruljanssi. Pitää täytellä nettikaavakkeita, käydä pankissa maksamassa rekisteröitymismaksu, täyttää uusi kaavake, varata aika poliisikuulusteluun jne. Onneksi mun työnantaja on tosi mukava ja avulias. Tuskin tulee mitään kauheita ongelmia.

Recoletan hautausmaa

Monumento de los dos Congresos

Congreso

The Thinker statue at Congressional plaza

The Pink House

Basilica Nuestra Senora de la Piedad

Päivän lounas pari euroo wok expressistä

YTHS tädit kielsi syömästä salaattia reissussa. Kuulemma hygieniasyistä. En pärjää ilman ituja! Hedelmät ja kuumennetut kasvikset ovat kuulemma ok. Mä koitan kattoo, millasesta paikasta ruokani ostan. 5kk ilman salaattia on täys mahdottomuus.

Floralis Generica

Turisti ja turistin kiiltävä naama

Eva Peron, jota myös kutsutaan hellittelynimellä Evita, oli koko kansan rakastama näyttelijä ja poliitikko. Hän syntyi 1919 (tyttönimi Maria Eva Duarte), ja kävelykierroksen oppaamme mukaan hän oli ns. äpärä, eli äitinsä mies ei ollut hänen biologinen isä. Koska kotona kohtelu oli kurjaa, Eva lähti suureen kaupunkiin etsimään tietä tähtiin. Hän halusi olla julkkis. Hän onnistuikin pääsemään näytelmiin ja radioon. Tarina kertoo, että eräässä hyväntekeväisyystapahtumassa Eva tapasi komean Juan Peronin. Juan oli poliitikko, ja hänestä tuli Argentiinan presidentti 1945. Eva käytti asemaansa presidentin vaimona edistääkseen naisten ja köyhien oikeuksia. Naiset saivat oikeuden äänestää vuonna 1951. Näissä vaaleissa Juan Peron voitti ennätysmäärällä ääniä. Valitettavasti Eva kuoli kohdunkaulansyöpään 1952, vain kuukausi miehensä uudeelleenvalituksi tulemisen jälkeen. 

Eva on haudattu Duarten sukuhautaan Recoletan hautausmaalle Buenos Airesiin. Hautausmaalle on vapaa pääsy, ja Evan hauta on yksi turistikohde myös paikallisille. Ihmiset tuovat kukkia ja käyvät puhumassa hänelle.

Eva Peronin hauta

Recoletan hautausmaa on hyvin uniikki. Erityisesti hautausmaan takaosassa on rakennelmia, jotka on haluttu tehdä toinen toistaan hienommiksi. Täällä näkeehautapaikkojen kilpavarustelua. Hautausmaalle on haudattu paljon poliittisia henkilöitä ja sotilaita. Pari kirjailijaa ja runoilijaa löysin myös. Rahakkaat suvut ovat voineet rakennuttaa patsaita ja suurenmoisia koristeita.

Hola amigos!

Lensin Lissabonista 10h Rioon, jossa odottelin pari tuntia ja lensin pari tuntia vielä lisää Buenos Airesiin. Matkalaukun vetokahva ja vetoketjun vedin olivat hajonneet lentojen aikana. Se laukku on muutenkin vanha ja siitä on jo yhden taskun vetoketju rikki. Taidan lähteä laukkuostoksille ennen seuraavaa kohdetta.

Lentokentällä en jaksanu jonottaa rahanvaihtoon, vaikka olin varannut euroja mukaan käteisenä muutaman kympin. Nostin automaatista 1000 pesoa (n. 50e jos oikein muistan). Se sylkäs mulle kaks 500 seteliä, eikä se kelvannut kioskin myyjälle, kun halusin ostaa vettä ja rikkoa rahaa joukkoliikennekorttia varten. Menin turisti-infoon (yhä lentokentällä), ja sain sieltä joukkoliikennekortin ilmaiseksi (miinuksella 25 pesoa eli kortin hinnan verran) ja sitä varten infon nainen näpytteli mun tiedot koneelle. Hän neuvoi mulle bussin, jolla pääsen keskustaan, oikean pysäkin ja miten saan mun setelit pienemmiksi. Viereisessä pankkitoimipisteessä erittäin ystävälliset ihmiset vaihto mun 2 x 500 setelit satasiksi. Halleluja! Sain kioskista vettä ja pikkurahaa. Yläkerrassa oli masiina, jolla ladattiin kortti. Ei englanninkielisiä ohjeita, ja meikä ei espanjaksi osaa kuin "si" ja "no". Muukalainen hädässä siis. Mua autto ainakin kolme ihmistä ja lopulta sain korttiin rahaa. Laukkasin bussipysäkille, jonne sopivasti tuli bussi nro 45. Luin hetken infosta saamiani ohjeita, ja en saanut naisen piirustuksista enää ihan selvää, pitikö mun olla bussissa 45 vai 145. No bussissa oltiin ja sormet ristissä toivoin parasta. Mun kaverit tietää miten surkea oon suunnistaa ja varsinkin bussissa! Itseäkin hirvitti tämä missio. Mun onneksi Buenos Aires on todella helppo paikka, ja bussikin oli oikea. Täällä tiet menee ihan suoraan, eikä kiemurtele. Jokainen korttelinväli on n. 100 metriä. Näin korkean tornin, joka oli kartassa ja missä mun piti jäädä pois. Löysin hotellin, joka oli pysäkin vieressä. Kaikki meni siis paremmin kuin hyvin!

Jose de San Martinin patsas

Jose de San Martin johti itsenäisyyssotaa, jossa mm. Argentiina sai itsenäisyyden (1812) Espanjan vallan alta. Argentiinan lisäksi hän edesauttoi Chilen ja Perun itsenäistymisyä. Jose de San Martin on hyvin pidetty historian henkilö argentiinalaisten keskuudessa. 

On kuulemma epätavallista, että argentiinalaiset ovat niin yhtä mieltä jostain asiasta. Sanotaan, että argentiinalaiset ovat äärimmäisiä ihmisiä. Kuulin myös termit bullshitters ja sweet talkers meidän kävelyoppaan suusta, kun hän kuvaili ihmisiä. Kierroksen aikana joku nuorimies lähetti mulle lentosuukkoja, mikä oli mun ensikosketus tähän "chamuyo" kulttuuriin. 

Muistomerkki Falklandin sodassa 1982 kuolleiden muistoksi

En voi referoida koko Argentiinan historiaa, vaikka haluaisin. Se on todella mielenkiintoinen sisältäen sotilasvallankaappauksen, diktatuureja ja räiskyviä poliittisia persoonia, joista Evita Peronin tarina on yksi kuuluisimpia. Yritän ehtiä käymään hänen haudallaan Recoletassa matkanj aikana.

Palatsia palatsin perään

Yksityisasuttu palatsi

Iglesia Nuestra Senora Del Pilar, Recoleta

Obelisco

Obelisco on kaupungin perustamisen muistomerkki. Sijaitsee 9 de Julio avenuella, ja helpottaa mun suunnistamista huomattavasti! Tän perusteella osasin hypätä bussista pois oikeessa kohdassa.

Ekan päivän perusteella sanoisin, että ei kannata pelätä taskuvarkaita, ryöstöjä tai kielitaidottomuutta. Mun kauhukuvat on muuttuneet. Nyt hirvittää kuinka kovasti ihastun Etelä-Amerikkaan, ja tuleeko tästä Aasian lisäksi mantere, josta en saa tarpeekseni! Kaikki aika ja raha menee matkailuun maailman ääriin. Pakko opetella enemmän espanjaa ennen seuraavaa kertaa. Nyt osaan tilata kahvin, maitojen ja sokerien kanssa tai ilman. Vesi on onneksi sama kuin portugaliksikin. Kun tulee joku ongelma, niin osoittelulla pärjää. En oo vielä kertaakaan hävinnyt näitä "ummikko ulkomailla" tilanteita.