Don't cry for me Argentina

Ei Argentiina minun takia itke. Ehkä toiste päin. Buenos Aires oli vähän extempore päätös. Työharjoittelupaikkani on Brasilian eteläpäässä, joten katselin kartasta, mitä kaikkea lähettyvillä on: 

Uruguay on Brasilian naapurimaa. Googleta Uruguay. Pääkaupunki on Montevideo.

Googleta "tourism Montevideo". Totea, että kannattaa käydä. 

Katso karttaa. Mikäs tämä kaupunki joen toisella puolen on? Buenos Aires, ookoo.

Googleta Buenos Aires. Kuulostaa hyvältä. Lyhyt matka Montevideoon. Buenos Aires pääsee myös listalle.

Lissabonissa olin ihan ensiksi, koska matkaseuralaiseni ei suostunut Eurooppaa kauemmaks lähtemään. Lissabonista pääsi kätevästi Etelä-Amerikkaan, joten se kaupunki valikoitui molempien intressien takia. 

Ennen lähtöä kävin äidin kanssa keskustelun:

Minä: Vähä jännittää toi Buenos Aires.

Äiti: Menetkö sä sinnekin?! Sinne sodan keskelle?

Minä: ....?

Minä: Missä sä kuvittelet, että se on?

Äiti: No se on joku arabimaa.

Minä: Äiti! Se on Argentiinan pääkaupunki!

Äiti: Jaa.

Minä: Siellä ei tietääkseni sodita.

Äiti: No hyvä.

Tarina ei kerro, tietääkö hän vieläkään Argentiinan sijaintia.

Viimeisen kokonaisen päivän Argentiinassa vietin lähinnä nauttien. Kävin aamulla hölkkäämässä isossa luonnonpuistossa (ecological reserve), joka näkyy vihreänä tämän postauksen alimmassa kuvassa. Se oli tosi ihana paikka kaupungin hälinän vieressä. Sinne ei kuulunut melu ja ilma oli raikkaampaa. Päivällä opiskelin portugalia hotellin terassilla, ja otin aurinkoa. Kävin myös uimassa hotellin pienessä uima-altaassa. Aamulla oli lähtö Uruguayhin.

Uruguayhin menee kolme laivayhtiötä, joista minä menin Buquebussilla. Olo oli vähän kuin Tallinnaan ois menny. Coloniasta jatkettiin bussilla Montevideoon. Uruguayn maaseutu ja lähiöt oli tosi ihanaa tai mielenkiintoista katseltavaa. Näin tosi paljon laiduntavia hevosia, jonkin verran lehmiä ja koiria. Lähiöissä oli tosi hienoja pikkutaloja. Mitä hienompi talo sitä korkeammat aidat. Yhden pihalla partioi pitbullin näköinen otus. Näin myös rakennelmia, jotka näyttävät hajoavan hetkenä minä hyvänsä. Todennäköisesti niissäkin asuu joku, koska ihmisiä käyskenteli teillä ja pihoilla. 

Näkymä hotellin kattoterassilta

Uima-allas

Uus matkalaukku edellisen hajottua - söpö punanen!

Näkymä veneestä

Vietän Uruguayssa pari päivää, minkä jälkeen lähden kohti Brasiliaa ja harjoittelupaikkaa. Työt alkavat 1.2. Lisäksi, mun täytyy rekisteröityä poliisiasemalla, mikä sekin on yksi ruljanssi. Pitää täytellä nettikaavakkeita, käydä pankissa maksamassa rekisteröitymismaksu, täyttää uusi kaavake, varata aika poliisikuulusteluun jne. Onneksi mun työnantaja on tosi mukava ja avulias. Tuskin tulee mitään kauheita ongelmia.