Iguaçun putoukset

Torstaina lähdin töiden jälkeen bussilla Florianopolikseen. Yöksi hotelliin pahanhajuiseen huoneeseen.

Perjantaina Uberilla lentokentälle heti aamusta. Eka lento Sao Pauloon oli puoli tuntia myöhässä. Tuli vähän kiire, kun poistuin koneesta 20min ennen seuraavan lähtöä. Kysyin vielä lentoemännältä, että mistä se seuraava lento lähtee, niin porttihan oli toisessa päässä kenttää ja eri kerroksessa. Siitä sitte Niina otti pikku sprintin ja hiki otsalla kuunteli viimeistä kuulutusta koneeseen. No ehdin kyllä ja paniikki hävisi viimeistään kun saatiin välipalaa. 

Foz do Iguassun kentältä oli helppo ottaa bussi ja huristella sillä keskustan terminaaliin, josta mun hotla oli kävelymatkan päässä. Olin majatalolla noin kolmen aikaan päivällä. Olin suunnitellut meneväni Brasilian puolelle katsomaan putouksia. Respamies kuitenkin puhu mut ympäri, ja varasin putouksille matkan Argentiinan puolelle, koska siellä oli enemmän polkuja. Iguaçun putoukset on Brasilian, Argentiinan ja Paraguayn rajalla. Putouksille pääsee turistina ainakin Brasilian ja Argentiinan puolelta. Paraguay on mulle vähän vieras alue, mutta sieltä porukka käy hakemassa elektroniikkaa, koska saa halvemmalla. 

Lauantaina hyppäsin aamulla pakuun muiden turistien mukana. Repussa oli eväät ja passi. Rajalla ei paljon kyselty tai laukkuja tarkasteltu. Argentiinan puolelle mentäessä kuski vaan nappas kaikkien passit ja vei leimattavaksi sillä aikaa kun me turistit istuttiin autossa.

Sitten ne putoukset. Aivan todella upeat. Oli ihanaa kävellä useampi tunti lämmössä ja luonnon keskellä (marinoin itseni aamulla aurinkorasvalla ja hyönteiskarkotteella). Koko päivä meni niitä maisemia ja luonnon voimia ihastellessa. Tässä kuva- ja videopläjäys:

Nää on petollisia elukoita ulkonäöstä huolimatta

Lisko hengailee

Sunnuntaina oli aikaa syödä aamupalaa pitkän kaavan mukaan, ja keskustella respamiehen kanssa. Hän onkin Venetsuelasta kotoisin ja pakolaisena Brasiliassa. On ehtinyt kuitenkin opiskella taidealan tutkinnon Australiassa. Aika jätkä.

Sunnuntai-iltapäivä ja -yö menivätkin kivasti matkustaessa. Pari lentoo, pari bussimatkaa ja maanantaina aamuyöstä kävelin Criciuman keskustassa takas hotlalle nukkumaan kolmeksi tunniksi mun ihanaan sänkyyn, joka ei haise pahalta! Töissä oli vähän väsynyt meininki, mutta en ollut ainoa pitkän viikonlopun uhri.