Heippa!

Niin se vaan on neljä kuukautta kulunut. Viime viikonloppuna käytiin työporukan kanssa vuorilla kattomassa poneja ja grillaamassa. Eilen illalla mentiin isolla porukalla pitsabuffaan, mikä samalla oli mun jäähyväisillallinen. Kirjoitan äkkiä tähän muutaman sanan ennen kuin lähden lentokentälle. Tapaan ystäväni Vilman São Paulossa, jossa hengaillaan viikonlopun yli ja sitten vaihdetaan Rioon. Suunnitelmissa on muutaman päivän loma eksoottisessa ja hieman epävakaassa (poliittinen tilanne on vähän polttava nyt) Brasiliassa ennen Suomeen paluuta.

Kulkukoira jolle vein snäksiä yhtenä iltana

Brassiponi

Renan, Luiz ja Guilerme huolehtivat väliaikashowsta

Vuorilla oli sumuista

Mä ja pomo Criciuman jalkapallostadionilla

Minä, valkku ja treenikamuja. Team English.

Valkku ja mä hymyillään kameralle

Luiz, Guilerme, Mä, esimieheni Renato, vaimonsa Dani,
UNQ:n toinen omistaja/toimari Marcelo, vaimonsa Bea, Rosani, Sol, Solin poikaystävä ja Renan

Portugalia tarttui ihan mukavasti sanavarastoon arkipäivän tilanteissa. Thaikkuvalmentajani otti asiakseen opettaa hyödyllisiä sanoja kuten merenneito ja "mitä helvettiä". Näillä spekseillähän voi jo alkaa suunnittelemaan kakkoskodin ostoa Portugalista.

Ehkä joskus vielä tapaan näitä ihmisiä. Ehkä en. Onneksi on Facebook. Mutta nyt vikat pakkaukset ja São Pauloon!!

Hammassuojat

Täällä hammaslääkärissä hammassuojien teettäminen maksaa n. 70-80 euroa. Ei paha. Edelliset hammassuojat oon teetättäny Thaimaassa (Fightlab, Phuket) neljä vuotta sitten, ja ne toimii vieläkin. Sillon multa otettiin kerran muotti ylähampaista, ja lopputulos istu kuin hansikas! Enpä arvannut, että Brasilia-nothing goes right at the first time- osaisi heittää kapuloita rattaisiin tässäkin asiassa.

Viikko 0 : Hammastarkastus, muotit ylä- ja alahampaista sekä purentalevymuotti, koko roskan maksaminen kerralla.

Viikko 2 : Valmis hammassuoja ei istu mun hampaisiin, eikä - yllätys yllätys - mun hampaiden perusteella valettuun muottiin. Valetaan uudestaan.

Viikko 4 : Jotain teknisiä ongelmia labrassa. Valetaan uudestaan.

Viikko 5 : Hammassuojien sovitus. Hammassuoja on liian korkea, joten lääkäri tuunaa sen matalammaksi. Ylärivi istuu hyvin. Alarivin hampaanpaikat ovat vinossa, joten mun leuka jää vinoon oikealle. Hammaslääkäri hioo suojia, mutta lopputulos on ihan karsea. Valetaan uudestaan.

Viikko 6 : Sovitetaan uusimpia suojia. Lääkäri lyhentää ikenien päälle tulevaa osaa, ja vihdoin mulla on sopivat hammassuojat. Heitettiin siinä muutama high five lääkärien ja aulatädin kanssa.

Vihdoin!!

Vappu, työläisten juhla

Mistähän sitä aloittais.. Viime viikko on ollut vähän onneton. Tiistaina aloin oireilla flunssaa. Silloin oli vaan pikkuräkä. Luulin, että työkaveri puhuu shaissea, kun sanoi, että HUOMENNA ON SITTEN VIELÄ KURJEMPI OLO. Oikeassahan se oli. Teki mieli työntä tamponit molempiin sieraimiin. Niistin ja niistin ja niistin. Lounastauolla pomo heitti mut kotiin, kun olin niin surkea tapaus.

Ääni lähti, korvat lukossa eli en edes kuule mitään. Päätä särkee jatkuva niistäminen. Jotenkin sitkuttelin töissä loppuviikon. Perjantai oli kaikista hauskin. Mun piti hoitaa yks puhelu Saksaan, ja aikaeron takia ajattelin, että teen sen heti aamulla. Kävelin bussiasemalle, joka oli ihan tyhjä. Siis ei busseja, ei työntekijöitä eikä matkustajia. Mun kortti ei toiminut, eikä kukaan tietenkään puhunut englantia. Takasin hotlalle kysymään, että mikäs mättää.

Hotellilla on töissä yks tyttö, joka on syntynyt jenkkilässä, vaikka vanhemmat on brasseja. Puhuu siis hyvää englantia. Meidän keskustelu meni näin:
Minä: "Why the buses don't work?"
Hän: "The what?"
"The bus"
"What?"
"The bus."
Eräs brassityöntekijä, joka ei puhu sanaakaan englantia: "ômnibus"
Jenkki/brassi: "aaah. The bus." (Tässä vaiheessa jo vähän keitti. Joo, mun flunssa-aksentti ei ehkä oo mitä natiivein, mutta voisko vähän käyttää maalaisjärkeä...)
Hän jatkaa: "you'll have to walk :::::))))"

Bussit oli siis lakossa. Kuskit, asematyöntekijät, siivoojat jne. Jopa bussiaseman portit oli lakossa. Pikaisella googleamisella sain tietää, että pankitkin on lakossa ja Riossa on mellakoita. Laitoin viestiä pomoni yrittäjäkaverille, josko saisin kyydin toimistolle. Mun pomolla on lapsia, ja se joutuu joka aamu viemään ne hoitoon tai kouluun tai mihin ikinä. Se on toimistolla yleensä kymmenen aikoihin. Toinen yrityksen omistajista taas on lapseton ja yleensä toimistolla aikaisemmin. Koska se Saksaan soitettava puhelu vähän poltteli mielessä, niin toivoin pikaista ratkaisua asiaan.

"Hi Niina! I'm on my way to the airport because I'm going to China."

Juuh elikkäs. Nopea vaatteiden vaihto, toimistotädin asu reppuun ja reppu selkään. Toimistolle on n. 3km tästä mun huudeilta. Räkäinen olemus vähän hidasti vauhtia, joten kävelymatkaan meni n. 45min.

Sain hoidettua kaikki asiat ihan ok. Mitä nyt en meinannut kuulla mitään, kun korvat on lukossa. Äänikin on osittain vielä kadoksissa. Vähän hankaloitti puhelintyöskentelyä, mutta kaikesta selvittiin. En tiedä millon tosta bussi- ja pankkilakosta oli annettu tieto julkisuuteen, mutta mulle vaan unohdettiin kertoa. Jonkin verran juttuja jää pimentoon tän kielimuurin takia...

Että semmonen viikko. Nyt pitkän vappuviikonlopun vietän räkien ja maaten sängyssä. Hurraa ja jippii. Toivottavasti ens viikolla jo pääsis urheilee. Alle kuukausi harkkaa jäljellä!

Ps. Mikä tota Suomen säätä vaivaa?!! Tammikuussa piti lähtä Kuusamoon kun etelässä ei ollu lunta ja latuja. Nyt vappuna sitte "pääsee" tekee lumiukkoja. Paras olla kesä kun tuun tai teen Helsinki-Vantaalla täyskäännöksen.

Iguaçun putoukset

Torstaina lähdin töiden jälkeen bussilla Florianopolikseen. Yöksi hotelliin pahanhajuiseen huoneeseen.

Perjantaina Uberilla lentokentälle heti aamusta. Eka lento Sao Pauloon oli puoli tuntia myöhässä. Tuli vähän kiire, kun poistuin koneesta 20min ennen seuraavan lähtöä. Kysyin vielä lentoemännältä, että mistä se seuraava lento lähtee, niin porttihan oli toisessa päässä kenttää ja eri kerroksessa. Siitä sitte Niina otti pikku sprintin ja hiki otsalla kuunteli viimeistä kuulutusta koneeseen. No ehdin kyllä ja paniikki hävisi viimeistään kun saatiin välipalaa. 

Foz do Iguassun kentältä oli helppo ottaa bussi ja huristella sillä keskustan terminaaliin, josta mun hotla oli kävelymatkan päässä. Olin majatalolla noin kolmen aikaan päivällä. Olin suunnitellut meneväni Brasilian puolelle katsomaan putouksia. Respamies kuitenkin puhu mut ympäri, ja varasin putouksille matkan Argentiinan puolelle, koska siellä oli enemmän polkuja. Iguaçun putoukset on Brasilian, Argentiinan ja Paraguayn rajalla. Putouksille pääsee turistina ainakin Brasilian ja Argentiinan puolelta. Paraguay on mulle vähän vieras alue, mutta sieltä porukka käy hakemassa elektroniikkaa, koska saa halvemmalla. 

Lauantaina hyppäsin aamulla pakuun muiden turistien mukana. Repussa oli eväät ja passi. Rajalla ei paljon kyselty tai laukkuja tarkasteltu. Argentiinan puolelle mentäessä kuski vaan nappas kaikkien passit ja vei leimattavaksi sillä aikaa kun me turistit istuttiin autossa.

Sitten ne putoukset. Aivan todella upeat. Oli ihanaa kävellä useampi tunti lämmössä ja luonnon keskellä (marinoin itseni aamulla aurinkorasvalla ja hyönteiskarkotteella). Koko päivä meni niitä maisemia ja luonnon voimia ihastellessa. Tässä kuva- ja videopläjäys:

Nää on petollisia elukoita ulkonäöstä huolimatta

Lisko hengailee

Sunnuntaina oli aikaa syödä aamupalaa pitkän kaavan mukaan, ja keskustella respamiehen kanssa. Hän onkin Venetsuelasta kotoisin ja pakolaisena Brasiliassa. On ehtinyt kuitenkin opiskella taidealan tutkinnon Australiassa. Aika jätkä.

Sunnuntai-iltapäivä ja -yö menivätkin kivasti matkustaessa. Pari lentoo, pari bussimatkaa ja maanantaina aamuyöstä kävelin Criciuman keskustassa takas hotlalle nukkumaan kolmeksi tunniksi mun ihanaan sänkyyn, joka ei haise pahalta! Töissä oli vähän väsynyt meininki, mutta en ollut ainoa pitkän viikonlopun uhri.

Vila Suiça

Viime viikonloppuna ystäväni Dalva kutsui minut isänsä beach house:lle. Paikallinen versio kesämökkeilystä. Dalvan isä ja isän naisystävä olivat supermukavia. Ei ne paljon englantia puhunut, mutta jotain kertoo se, että Dalva mainitsi mun tykkäävän maapähkinävoista ja pão de queijo:sta. Isäntäväki oli sitten kevyesti iltapalaksi pyöräyttänyt juustopalleroleipäsiä ja maapähkinäkakun. Jestas. En ois ikinä osannut arvata.

Talo oli tosi huikee. Avara ja iso keittiö. Keittiöstä ja olohuoneesta oli suora näkymä järvelle, jossa myöhemmin kokeilin SUP:pailua, kajakkimelontaa ja käytiin uimassa. Hyppytornikin löytyi, ja pitihän sieltä pari kertaa ponkaista menemään. Järvivesi oli niin lämmintä! Paikallisten mielestä kylmää. Ei siellä juuri kukaan muu uinut. Oikeesti. Oli jotain 25 lämmintä, koska oli välillä vähän pilvistä. Haluun SUP laudan ja SUPpailen koko kesän mökillä.

Tänään lähden kohti Iguassun putouksia. Meillä on perjantai vapaapäivä, joten mukava pitkä viikonloppu istua bussissa ja lentokoneessa. Koitan ottaa paljon kuvia. Pitää varmaan laittaa joku muovipussiviritys puhelimeen.

Kävin muuten ultraamassa mun vasemman pohkeen. Oli kauniit suonet, ei veritulppia. Mulla on vaan joku muu random tulehdus polvitaipeessa. Nyt pitäs olla lääkitys kohdillaan. Ainoa ongelma on että pitäs syödä 20 tablettia, mut koska lääkäri määräs "yhden laatikon" ja pakkauskoot on 10, 15 ja 30 tablettia, niin pitää pyytää uus resepti, että saan toisen laatikollisen 10 kpl tabuja. Hitto mikä logiikka näillä. Apteekissa ei siis voinu myydä 2x 10tbl, koska mulle määrättiin vaan yks pakkaus...

Treenikieltoa tuli ainakin viikko, että pitää varmaan lopettaa tää pääsiäissuklaiden syöminen...

Floripa ja pizza-challenge

Olin viikko sitten käymässä Florianopoliksessa moikkaamassa Ronjaa ja Mauriciota. Ajoitukseni oli täydellinen, koska perjantaina ja sunnuntaina sato vettä, mutta pääpäivänä eli lauantaina paistoi aurinko. Meri oli normaalia raivoisampi ja jouduin aallon yllättämäksi. Sain suolavesihuuhtelun poskionteloita ja nielua myöden, mutta se varmaan teki vaan hyvää, koska olin kärsinyt semiräkäisestä olosta jo pari viikkoa.

Mä, Ronja ja Mauricio

Lauantai-iltana mentiin syömään pitsaa. Istuttiin pöydässä ja tarjoilijat tuli valmiiksi viipaloitujen pitsojen kanssa kysymään, haluaisko kyseistä makua slaissin. Tarjolla oli ihan peruspitsoja, kuten juustopitsaa, tonnikalaa, margaritaa ja jotain lihapitsoja. Brasilialaislisää oli sitten kanansydänpitsassa (ei kiitti). Jälkiruokapitsoja oli myös: suklaa-mansikka, valkosuklaa-maapähkinä ja banaani-valkosuklaa jne. Mauricio sano, että jos syö kymmenen pitsapalaa, niin pääsee ns. voitolle, koska buffan hinta on kiinteä. Otin haasteen vastaan. Mauricio ja mä yllettiin siihen kymmeneen, Ronja jäi kuuteen. En muista millon viimeks oisin syöny niin paljon juustoa, ja kaks seuraavaa päivää tuntui siltä, että oisin syöny kiven. Ahneella paskanen loppu jne, mutta oli hauskaa ainakin sen yhden illan verran.  

Campechen ranta lauantaina

Katkarapuja Campechessa

Campechen salaseura

Floripa sateisena sunnuntaiaamuna

Mulla on ollut ongelmia yhden lennon ja yhden hotellin kanssa. Ebookersin kautta varaamani lento Iguazulta Florianopolikseen oli peruttu, mutta rahat meni. Nyt sitä on tässä reilu viikko selvitetty ebookersin ja Azulin kanssa, että kuka sen mun varauksen peru. Ebookers sanoo, että lentoyhtiö peruutti, lentoyhtiö sanoo, että ebookers peruutti ja lentoyhtiö väittää ettei ole saanut rahoja, jotka on kyllä lähteneet mun luottokortilta. Kahen viikon päästä olen iguazun putouksilla, ja ois parasta, että tää ongelma ois ratkennu siihen mennessä.

Toinen probleema on yks hotelli. Ne velotti multa ihan normaalisti yhden yön kuten kuuluukin, mutta sitten ihan tyhjästä ne vei 800 realia eli noin 250 euroa mun luottokortilta. Pomo soitti hotelliin, että mikäs tää juttu on, ja hotellin vastaus on, että "ei me olla mitään ylimääräistä otettu". Joo. Laitoin sähköpostilla kuvankaappauksen siitä ylimääräisestä velotuksesta. Sitten kun pääsen pois tästä maasta, niin laitan maarajauksen mun kortille, että yksikään brassihotelli tai lentoyhtiö ei rosvoa multa rahoja. Tosi rasittavaa! Jos ei ala tapahtua mitään ennen kuin menen kyseiseen hotelliin, niin ainakin voin paikan päällä kiukutella...